Reissussa

Tämä poppoo otti ja piipahti yön yli ihan Oulussa asti. Joulupukki oli muistanut isäntää junalipuilla ja niiden käyttöaika alkoi mennä umpeen, joten päätimme käydä moikkaamassa Kirpun Isomummua Kiimingissä ja ihan business-luokassa. Suunnitelma oli seuraava: tiistaiaamuna hyppäämme Pedolinoon Tampereelta aamukahdeksalta ja viuhahdamme salamannopeasti Ouluun. Siellä vuokraamme auton, kirjaudumme hotelliin ja lähdemme mummoa moikkaamaan. Hotellissa hyvin nukutun yön jälkeen voisimme ajella vielä vähän Oulun ympäristössä, käydä vaikka kurkkaamassa miten kevät etenee Nallikarilla, ja auton palautuksen jälkeen jatkaisimme päivää kiertelemällä keskustaa jalan, kunnes puoli neljän jälkeen iltapäivällä olisi aika hypätä taas junaan ja sujahtaa Tampereelle. Loistava suunnitelma!

Siispä tavarat kasaan ja menoksi. Mutta se tavaramäärä! Mitä ihmettä tälle lapselle tälä kertaa pitää varata mukaan? Mitä pitää pakata hoitolaukkuun helposti saataville, mitä ja kuinka paljon pitää olla vara-asioita matkassa? Olemme toki reissanneet ennenkin myös Kirpun kanssa, mutta tytön kasvaessa tilanteet muuttuvat. Ja kun yleensä matkaamme kotimaassa omalla autolla, ei tarvitse niin tarkasti miettiä, että tarvitaanko sitä taikka tuota, vaan varmuudenvuoksi pakkaaminen on ihan mahdollista. Vielä kun näillä oravan aivoilla yrittää pohti, että ainakin junamatkalle olisi kaikki tarpeellinen matkassa, niin johan siinä kovalevy sauhuaa.

Mutta kovin kätevästi koko arsenaali saatiin kulkemaa mukana. Kaikki vaihtovaatteet sun muut tarpeelliset härpäkkeet saimme onneksi mahtumaan yhteen kassiin, joka pienellä tunkemisella mahtui Kirpun vaunujen tavarakoriin. Hoitolaukku kulki vaunujen aisalla ja lapsen turvakaukalokin sopi ihan hyvin roikkumaan samalle aisalle. Siis nukkuva lalpsi haalariin ja vaunuihin, tavarat vaunujen ympärille ja aamubussiin!

Juna tuli ja lähti aikalailla ajallaan, vaunuille löytyi oma paikkansa ja meille omamme. Tytär jatkoi tyytyväisenä uniaan vielä jonkin aikaa junan lähdettyäkin, joten suunnitelma toimi täydellsesti. Menomatka sujuikin mukavasti, tytärkin tuppaa aamutuimaan olemaan vallan hyväntuulinen. Vähän vaan kummanstutti, kun aamupuuro vaihtuikin velliksi, se kun oli helpompi lapselle tarjoilla junassa. Ylivieskan jälkeen saimme kuitenkin huonoja uutisia. Routa on tehnyt tepposensa radalle siitä ylöspäin ja se salamannopea viuhahduksemme piteni loppujen lopuksi tunnilla, kun juna joutui himmailiemaan vauhtia loppumatkan Ouluun asti.

Perille päästiin kuitenkin! Autovuoksaamossa olikin tarjolla seuraava yllätys. Auton varauksen oli hoitanut pappa, joka oli puhunut mukana kulkevista lapsen rattaista. Niinpä meille oli varattuna näppärä perheauto, Ford Fiesta. Kröhm! Hieman tuli ahdas olo ihan jo ajatuksesta. Mutta eipä niin suurta hätää, ettei ratkaisua keksitä! Kunhan tarkistimme, että Fiestassa saadaan käännettyä vain osa penkistä, niin että kaukalollekin jää vielä tila, totesimme, että pärjäämme kyllä yhden päivän pienmmälläkin autolla. Ja onnistuihan tuo. Täynnähän se auto oli kun sinne änkeydyimme, mutta onnistui kuitenkin.

Hotellissa olikin vuorossa iloinen yllätys. Huone oli todella iso ja vieläpä saunalla varustettu! Edes vaunut, jotka illalla toimme huoneeseen asti eivät saaneet aikaan ahdistusta. Niinpä tyytyväisinä, lapsen ruokittuamme lähdimme kohti Kiiminkiä. Matkalta poimimme mukaamme vähän pullaa ja kahvipaketin tuliaisiksi ja ... voi ei! Edessä oli ylimääräinen kiekka takaisin hotellille. Olin varannut mukaan muutaman valokuvan Kirpusta Mummulle annettavaksi, mutta hälmöyksissäni unohtanut ne hotelliin. Mutta onneksi sentään hotelliin, ettei kotiin asti. Kuvat haettiin ja matka jatkui.

Kiimingissä meitä oli odotettu jo kovasti. Kahviteltiin ja vaihdettin kuulumisia, katseltiin vähän valokuvia ja otettiin pari lisää. Mummu epäröi ensin ottaa Kirppua syliin, mutta rohkaistui sitten ja nautti silminnähden lapsen sykyttelystä. Kirppukin tutki Mummua kovin kiinnostuneena, eikä edes kauheasti vierastanut. Kaikin puolin onnistunut vierailu siis!

Oluun palattuamme huomasimme, että lapsi on kyllä ruokittu, mutta vanhemmilla menee vähän huonommin. Pienen kävelylenkin jälkeen valitsimme perheystävälliseksi tiedetyn ravintolan, tilasimme ruokamme ja ... noh, söimme vuorotellen väsyneen tyttären kanniskelun lomassa. Masut aivan liian täynnä otimme siis suunnan kohti hotellia. Vallan väsynyt lapsi otti aikansa nukahtaa, mutta päästi kuin päästikin isin ja äidin viimein saunaan ja kohti unien maita.

Aamulla nautimme loistavan aamiaisen hotellilla! Kirppu myös, sillä mukaan napattu vadelmapuuro upposi suorastaan vauhdikkaasti. Sitten tavarat kasaan ja menoksi! Suunnitelman mukaan suuntamisimme vielä ajelulle ja kävimme kurkkaamassa vielä hivenen talvista Nallikaria. Päivä jatkui auton palautuksella ja kauupunkikävelyllä. Shoppailuakin tuli harrastetua jonkin verran, ja käsistä se meinasi karata, kun löysin aiva ihanan lastenvaatkaupan, Metsolan, täynnä värejä ja ihania kuoseja.

Pian koitti aika suunnata rautatieasemalle ja junaan, joka oli jo lähdössä kymmenen minuuttia myöhässä. Samat routavauriot vaivasivat matkaa oikastaan Seinäjoelle saakka, joten aikataulu petti taas. Olimme toki tietoisia tästä, tuskin routavauriota vuorokaudessa korjataan, mutta lapsi ei tahtonut asiaa ymmärtää. Aamujunassa niin hyvin käyttäytyvä lapsemme alkoi väsyä iltaa kohti, joten vaunullinen business-matkustajia täydessä junassa sai parikin kunnon konserttia.

Mielenkiintoinen ilmiö oli, että parikin kertaa, kun Kirppu lähti isänsä kanssa vaipanvaihdolle tai unia etsimään, uskaltautuivat naapuripaikkojen matkustajat, jutulle. Toinen odotti ensimmäistä lastaan saapuvaksi parin kuukauden kuluttua, toisen tytär oli jo reilun vuoden vanha. Ja sainpa vinkinkin; vähän isommalle kannettava DVD toimiin matkaviihdykkeenä kuulemma mainiosti. Sanottakoon mitä tahansa DVDstä lapsenvahtina, niin se että saisimme lapsen isän kanssa syödä lomallakin yhtä aikaa ja lämmintä ruokaa on sen väärtti! Joten otan taatusti tästä vinkistä vaarin, kunhan Kirppu vähän kasvaa.

Tampereelle saavuttiin aikanaan, ja taksi toi väsyneet matkalaiset ovelle asti. Kirppu nukahti tyytyväisenä omaan sänkyynsä ja täytyy myöntää, että niin teki äitikin. Siinä vähän aikaa unta odottaessani totesin, että junamatkailulla on puolensa; vaipat vaidettiin ja niin vanhemmat kuin lapsikin ruokittiin matkalla moneen kertaan, eikä matkantekoa tarvinnut pysäyttää. Ja junassa voi lapsen kanssa touhuta vaikka mitä. Vielä kun aikataulut saataisiin pitämään, niin se voisi lapsenkin kanssa olla vallan sujuva tapa matkustaa.