Rakastuin mä.. roskikseen

Välillä täytyy myöntää oleensa väärässä. Tällä kertaa teen sen kyllä ilomielin. Reilu vuosi sitten, kun kumpikin odotimme vauvojamme masut tanassa, ystävättäreni intoili mahtavasta vaipparoskiksesta, joka sulkee pelkällä kammen vääntämisellä jokaisen vapan omaan, hajutiiviiseen pakettiinsa. Minä naureskelin asialle ja vauva-asioissa itseäni huomattavasti fiksumman ystävättäreni innolle. Oma ajatukseni oli, että kunhan vaipparoskis on kannellinen ja tarpeeksi pieni, että se tulee usein tyhjättyä, niin varmasti pärjäämme ilman erikoisvempaimia. Niinpä hankimme ihan tavallisen, kannellisen roskiksen, joka sijoiettiin hoitotason viereen, makuuhuoneeseemme. Mahtava ajatus!

Kesä 2010 oli sitten lämpimin miesmuistiin. Samaan aikaan Kirppu alkoi olla ruokansa suhteen aikalailla sosepainotteinen ja kaikinpuolin reipas syömäri. Tästähän tietenkin seurasi se, että kaukana olivat ne vauvantuoksuiset maitokakat ja tilalle astuivat vapalliset kunnon haisevaa tavaraa. Kesän lämmittäessä mukavasti roskista yritetiin tyhjennellä ahkerasti. Ostin roskiksen pohjalle ilmanraikastimen, jonka raikkaan (?) sitruunainen tuoksu sekoittui orgaanisempaan hajumaailmaan. Imeisesti jossain takaraivon perimmäisessä nurkassa eli toivo hajuhaittojen hälvenemisestä aikanaan, kun helteet helpottaisivat.

Helteet loppuivat aikanaan, alkoi viileämpi kausi ja saatiin vähän sadettakin. Ulkoilmassa alkoi tuntua vienoa syksyn tuoksua. Meillä sisätiloissa ei tuoksunut syksy, ei. Makuuhuoneen tuoksut olivat aivan toisenlaisia. Silloin minulla pimahti. Tarkistin lähimmän myyntipisteen netistä ja marssin päättäväisin askelin ostamaan vielä yhden vauvatarvikkeen.

Ja ah tätä ihanuutta! Kakkavaippa hajuineen sujahtaa muovin sisään ja kun kahvaa pyöräyttää pari kertaa ympäri ja kannen sulkee, pysyvät hajut omissa oloissaan ja saamme elää ja nukkua huomattavasti raikkaammissa tuoksuissa. Elämä on ihanaa! Joku on joskus sanonut, että vanhemmuuden myötä oppii arvostamaan elämän pieniä iloja. Mutta kukaan ei kyllä kertonut, että se suurin ilo olisi roskis. Ihana, järjettömän kallis, ei mikään kaunotar, vielä yksi asia viemässä tilaa, roskis. Virheensä täytyy siis myöntää. Olin NIIIIN väärässä. I'm a believer! Ja niin tavattoman rakastunut ..roskikseen.