Pottatreeniä osa II

Potan kanssa on saatu edistystä aikaiseksi. Alun kauhun ja kämmäämisen jälkeen otimme ihan reilun taon koko tohusta. Esiksi en hetkeen aikaan puhunut mitään koko potasta, mutta pikku hiljaa aloin olla hirmuisen innostunut joka kerta, kun Kirppu lähestyikään tuota mystistä istuinta. Kirppu alkoikin vähitellen lämmetä. Yhdessä ihailimme kapistuksen hienoa, punaista väriä ja kurkistelimme potan kyljessä komeilevaa nallea ja ... hups vaan eräänä päivänä nostin tytön koeistunnalle. Isoilla aplodeilla, suurella ylistyksellä ja hyper-tasoisella innokkuudella koeistunnosta tulikin varsin onnisutunut, eli kyyneleetön ja huudoton.

Parin koeistunnon jälkeen olikin aika taas kokeilla tositoimia. Ruokailun jälkeen Kirppu huomasi yhtäkkiä istuvansa potalla oikeasti, ihan ilman vaippaa. Onnistuneesta harjoitusrupeamasta huolimatta Äitiä jännitti ihan pikkuisen. Mutta jännitys oli aivan turhaa! Tyttö istui hyvän tovin potalla iloisesti naureskellen. Etsimme nallea ja löysimme, Äiti sanoi melkoisen monta kertaa "pis-pis" ja tyttö tapitti silmät ymmyrkäisinä, ilmiselvästi pohtien Äidin mielenterveyden ja puhekyvyn tilaa. Varsinaista tulosta ei vielä sillä kertaa saatu, mutta onnistunut ensi-istunta kuitenkin.

Harjoituksia olemme jatkaneet rauhalliseen tahtiin. Ensimmäisenä aamulla, jokaisen ruokailun jälkeen ja aina kun vaippaa vaihdetaan käymme kokeilemassa, jos jotain irtoaisi. Sitten eräänä iltana, muutaman päivän harjoittelun jälkeen potassa oli pissa! Täytyy myöntää, että Äiti oli niin ylpeä tyttärensä aikaansaannoksesta, että Mummalle oli pakko lähettää tekstari kesken iltatoimien. Ja kyllähän tulosta on tullut senkin jälkeen. Ja ilokseni voin ilmoittaa että ensimmäiset kakatkin ovat potasta jo löytytneet!