Höpötintin

Kirppusta on tullut höpötintin. Nyt puolitoistavuotias neiti hölpöttää menemään, sana kerrallaan ja kun se ei enää riitä, otetaan käyttöön "tää-tää-täää-tää!" Jotain sanapareja on jo kuultu, mutta enimmäkseen mennään yksi kerrallaa, mutta usein.

Ensimmäisten sanojen joukossa oli kuin olikin se kauan odotettu "Äiti" samoin kuin "Isi", mutta tuossa ensimmäisten synnttäreiden kohdalla aktiivisin sana oli "pissa". Ja luonnollisesti "pissa" oli yleissana, joka tarkoitti kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Tuota sanaa käytettiin kovin ahkerasti tilanteessa kuin tilanteessa johtaen siihen, että Kummitäti lähti 1-vuotis synttärijuhlista sanoen: "Pissa-pissa vaan kaikille!" Tarttuvaakin siis.

Nyt puoli vuotta myöhemmin Kirpun sanavarasto on karttunut huomattavasti ja tyttö opettelee innokkaasti uusia joka päivä. Jo kauan aikaa meillä on kuultu "pääsee, pääsee" aina kun tyttö kävelee vähänkään ahtaammasta välistä, tai jos jonkun pitäisi väistää. Ruoka-aineet ovat syömistä rakastavalla lapsella hyvin hallussa piimästä kurkkuun ja niitä käytetään ahkerasti aina kun kyseisiä aineksia on näkyvissä ja saatavissa. Myös vaatteiden nimet kuuluvat luonnollisesti neiti-ihmisen sanavarastoon, kuten myös "pukee", jota viimeksi tänään käytettiin kun Kirppu yritti pukea äidin virkkaamaa kassia päälleen.

Otan äitinä ja Nalle Puh -fanina kaiken vastuun siitä, että Puh ja kaverit ovat lapsen sanavarastossa hyvin hallinnassa ja aktiivisessa käytössä. "Ihaa" on ihan lemppari, koska kevään Tukholman reissulla Isi osti Kirpulle Ihaa-pehmolelun, joka kulkee matkassa välillä kauppareissuillakin. "Tiikeri" vaan on kamalan vaikea! Jotakuinkin "Kitee" se taitaa olla tällä hetkellä. Muitakin vähän sinne päin sanoja meillä on aktiivisessa käytössä ja niistä eniten "paaka". Miten niin mikä se on? Kaikkienhan se pitäisi ymmärtää, että se on kampa! Ja tuo sanahan myös taipuu suomenkielen sääntöjen mukkaan, kun Kirppu paakaa hiukkua.

Aika paljon ainakin Äiti ja Isi ovat perillä siitä mitä Kirppu haluaa sanoa, mutta välillä ei vaan mene perille asti. Silloin Kirppu hermostuu. Tyttöä harmittaa ihan hirmuisesti, kun hänen sanomaansa ei ymmärretä. Hän saattaa toistaa sanan kerran tai pari melko rauhallisesti, mutta sen jälkeen neiti suuttuu ja äänensävy alkaa muistutta erehdyttävästi Äidin kiukkuääntä.

On kuitenkin kaksi melkolailla perussanaa, jotka meillä johtavat keskusteluja. Toinen on Kirpulla mahtavasti hallussa, toinen taas ei onnistu ollenkaan. Jos Kirppu on samaa mieltä jostain asiasta, on turha odotta kuulevansa "joo" tai "kyllä". Silloin Kirppu toistaa kussakin asiassa merkittävimmän sanan, oli se sitten "potalle", "syömään", "nukkuu" tai joku muu. Mutta se toinen. Arvatkaapa mikä se on. "EI!" Se meillä osaataan ja kirkkaalla äänellä. Uhmaikä - täältä tullaan!!