Saanen esittäytyä

Hei,olen Tessi, pienen, kohta puolivuotiaan Kirppu-tytön äiti. Vuosien ja vuosien, hoitojen ja odottamisen jälkeen, vihdoin, äiti.

Mutta mikä sai todellisen keittöihmeen, joka ihan oikesti on yrittänyt joskus keittää perunoita ilman vettä (ei kaikkea voi aina muistaa!) haluamaan äidiksi, haluamaan tämän ison vastuun pienestä ihmisestä? Kai se on se paljon puhuttu biologinen kello. Kun TIK-TOK alkoi kuulua takaraivosta maagisen kolmenkympin iän lähestyessä, taisin vähän seota ja suostuttelin siipankin moiseen hullutukseen.  Ja tässä sitä nyt ollaan, vanhempina prinsessalle, joka pitäisi ohjata elämän poluille.

Älkää ymmärtäkö väärin, en minä täysin uusavuton ole. Kyllä minä makaronilaatikon ja pari muuta klassikkoa saan keittiössäkin aikaiseksi. Pari kertaa vuodessa, yleensä joulun tienoilla, saatan leipoakin jotain, vaikkapa lehdestä löydetyn reseptin innoittamana. Mutta keittiöhommat, siivoaminen ja muu talouden hoito eivät ikinä ole kuuluneet varsinaisesti mielenkiinnon kohteisiini. Tehoisekoittimen sijaan valitsen huomattavasti mieluummin ompelukoneen!

Tähän asti kahden hengen huushollissamme, jossa kummankin työajat ovat hyvinkin vaihtelevat, on eletty sitä mukaan kun elämää on vastaan tullut. Aamu on ollut liukuva käsite ja illallisaika usein enemmänkin eteläeurooppalainen. Tähän yhtälöön on yksi pieni Kirppu, ainakin minun osaltani tuonut aikamoisen muutoksen. Kaukana ovat kahdeksan tunnin yöunet ja hitaat aamut! Ja kun lapsi on alkanut syödä kiinteitä ruokia, on ainakin hänen päivällään oltava ateroiden ja unien rytmittämä aikataulu. Ja siinähän sitä jo on haastetta, entisen "go with the flow"-elämän jälkeen.

Näitä uuden elämän kummallisuuksia, ihmeellisyyksiä ja kommelluksia löytyy tulevaisuudessa tämän blogin sivuilta. Mutta nyt alkaa pinnasägyssä olla tuhinat kohdillaan, joten äidin on syytä siirtyä siihen viereiseen petiin. Virallisen tutinasettajan on oltava kohta asemissaan!