Uutta oppimassa

Kirppu on löytänyt jalkansa! Oi tätä ihmeellistä maailmaa, lapseni vartalo alkaa olla kokonainen, päästä varpaisiin. Toki tämäkin löytöretki tehdään Kirpulle tyypilliseen, rauhallisen toteavaan tyyliin.

Kirppu oppii asioita ihan oppimaan oppimisen oppien mukaan. Rauhallisesti ja pohtien, punniten, prosessina. Hän hiffaa ensin jutun, kuten nyt varpaat. Niitä ihaillaan vain ja ainoastaan Bumbo-tuolissa, siinä kun ovat sopivasti saatavilla, ainakin siihen asti, kun äiti on tylsä ja laittaa tarjottimen paikoilleen. Joka kerta ne varpaat ovat mukava juttu, joista on kiva ottaa kiinni, mutta vielä ei olla päästy prosessissa eteenpäin; mitä iloa tästä löydöstä voi olla?  Ja uskokaa pois, tätä nykyä iloksi riittää se, että ne voi laittaa suuhun.

Sama juttu oli kääntymisen kanssa. Kirppu huomasi, että olisi ehkä ihan kiva päästä välillä masulleen. Mutta toisaalta, näkee sitä ympärilleen myös ihan selällään, kenottamalla päätään taaksepäin, äidin mielestä suorastaan luonnottomaan asentoon.

Mutta lopulta kääntyminen kuitenkin kiinnosti tarpeeksi. Pari kertaa se onnistui vauhdilla ja vähän vahingossa. Kirppu hämmästyi itsekin, ja seuraavassa hetkessä harmitti, kun ei ollut ehtinyt tajuta, miten se lopulta onnistui. Kun tekniikka sitten oli hallussa, sitä kokeiltiin muutama kerta. Lapsi oli tyytyväinen saavutukseensa, mutta suuria riemunkiljahduksia oli turha odottaa. Uusi taito oli Kirpulle käyttötavaraa, reitti uusiin ulottuvuuksiin, ei taito vain taidon vuoksi. Kylmän rauhallisesti hän otti taidon käyttöönsä, hioi tekniikan kuntoon kumpaankin suuntaan, ja avarsi maailmaansa.

Tätä kirjoittaessani koin varsinaisen ahaa-elämyksen. Lapsihan on kuin isänsä! Ainakin tässä asiassa. Viileän rauhallinen tyyppi, joka ei turhista hötkyile. Toisin kuin äiti, joka kiljuu ja mölisee ja intoilee joka asiasta. Noh, ihan hyvä niin. Kaksi täyttä höyrypäätä samassa perheessä olisikin ihan liika. Ja toisaalta, kyllä tytöltä temperamenttiakin löytyy. Kaikkihetimulletännenyt on äidiltä peritty ja tuo nollasta sataan kiihtyvyys, siitä olisi Ferrarikin kateellinen.