Täyteen umpattua vaatekaappiani tässä päivänä eräänä tutkiessani, aloin miettiä, miten on mahdollista, että käytän aina vaan niitä mutamaa vaatetta. Kunnes unenpuutteen sumentamat aivoni laskivat yksi ynnä yksi, saivat tulokseksi kolme ja tajusin, että minähän imetän! Yläosan pitää olla lapsen ruokailuun sopiva, siksi uniformunani ovat spagettiolkaintopit ja neuletakit.
Mutta kun sielä kaapissa olisi kaikkea muutakin kivaa! Tuossa jo jokin aika sitten löysin kaapin perukoilta monta ihanaa hametta ja tajusin että vauvavatsan muutettua muotoaan, mahdun niihin taas. Voi ihanutta! Aivan niin kuin kaappiin olisi ilmestynyt yhtäkkiä monta ihan uutta vaatetta. Ilmeisesti olin farkuista niin innoissani heti Kirpun synnyttyä, että en sen peremmälle kaappiin älynnyt heti sukeltaakaan. Nyt kuitenin kevätkin saapui sopivasti, joten ikuinen vilukissakin tarkenee hameen ja leggareiden yhdistelmässä ihan ulkonakin.
Tuosta havainnosta huolimatta löysin itseni seisomasta taas keskellä vaatehuonetta. Haaveilemassa siitä päivästä, kun voin taas vetäistä päälleni jonkun hauskan t-paidan. Tai sen mukavan ja makkarat piilottavan tunikan. Jopa ne vaatteet, joita käytin kyllästymiseen asti raskausaikana, näyttävät nyt houkuttelevilta! Vaikka toppikokoelmani on... sanotaanko laajahko, niin kyllästyminen uhkaa ihan nurkan takana eikä aina haluaise vetää päälleen sitä järkevää neuletakkia.
Tästä päästäänki siihen tosiasiaan, että pukeutuminen ei ehkä kuitenkaan ole pätevä syy lopettaa imettäminen. Vai onko? Mistä minä tiedän!!?? No, joka tapauksessa, ehkäpä kesän tullen saan jo sukeltaa kunnolla vaatekaappini ja tehdä löytöjä. Joku ilo tästäkin, rahat säästyvät, kun ei mitään uutta tarvitse ostaa, kaapeistahan löytyy jo valtavasti ihan "uusia" vaatteita. Toki ostamattomuus selittyy myös sillä, että punatukkainen ja pisamainen ihminen ei tällä hetkellä ole ollenkaan trendikkään värinen. Ja vielä kun se kasikytluku tuli jo kerran elettyä, niin eipä siellä kaupassa minulle montaa asiaa olekaan. Senkin rahan voi siis pistää lapsen vaatteisin!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voinen kokemuksen syvällä rintaäänellä pelotella, että tästä eteenpäin vaatekauppaan mennessäsi olet vakaasti päättänyt ostaa itsellesi jotai ihanaa ja kivaa päällepantavaa ja kun olet onnellisesti taas kotona huomaat, että et ole ostanut MITÄÄN itsellesi, vaan kaikki ostokset ovat rakkaalle jälkikasvulle... Riski on valitettavan suuri, että näin tulee käymään! :D Tai sitten ei...
Joo, mä tiedän; äitisyndrooma! Mä olen kaupantätinä nähnyt sen niiiiin monta kertaa, mutta nyt se kyllä iski tännekin. AUH! :-D
Lähetä kommentti