Kylpylässä

Vappuviikoksi saimme Mumman ja Vaarin Pohjanmaalta kylpylävierailulle Tampereelle. Kirppu keksi melko yllättäen noin viiden kuukauden ikäisenä, että Vaari on kamalan pelottava. Osaa hän muitakin vierastaa, mutta enimmät vierastukset on kyllä Vaari saanut osakseen. Mutta tuota vierastusta on melko aktiivisesti ”siedätetty” ja tässä oli taas loistava tilaisuus jatkaa sitä.

Jo sunnuntaina kävimme porukalla syömässä ja seurustelimme kaikessa rauhassa, mutta torstaina pääsimme itse asiaan, kylpyläpäivään. Tämän äidin naamassa on todellakin alkanut näkyä niin vuodenajan vaihtuminen, hormonivaihtelut kuin valvominenkin. Niinpä käytin tilaisuuden hyväkseni ja tilasin itselleni kosteuttavan kasvohoidon. Vielä Siipalle hieronta ja suunnitelma oli täydellinen.

Kasvohoito kieltämättä teki terää. Kuinka ihanalta tuntuikaan kasvojen hieronta! Rentoutumisen aalto aivan humahti varpaisiin asti. Ja hoidon jälkeen iho tuntui aivan erilaiselta. Lähtiessäni kysyin vielä hoidon tehneeltä kosmetologilta, että oliko itse tekemäni diagnoosi tosiaan oikea, eli kosteuden tarve valtava? Kuulemma oli, kun iho imaisi hierontaöljynkin.

Entistä ehompana olikin ihana lähteä kellumaan altaaseen. Alku asetelma oli tietenkin se, että yksi jääräpäinen Kirppu oli päättänyt, että päikkärit eivät ole häntä varten ja ruokakin oli äidin kasvohoidon aikana kelvannut yllättäen huonosti. Tämän lisäksi vasta matkalla kohti kylpylää tajusin, että Kirppu ei ole koskaan ollut suihkussa. No, nytpä saatiin sekin kokemus. Pienen leikin varjolla, äidin runsaalla ja kovin kummallisella ääntelyllä se onnistuikin ihan hyvin. Onneksi oli kylpylässä vapun alla melko hiljaista, että yleisö ei ollut suuren suuri.

Ja ei kun lastenaltaaseen! Isi ja äiti suorastaan hihkuivat innosta, Kirppu suhtautui asiaan huomattavasti epäilevämmin. Pienen hetken jaksoi pieni Kirppu kellutella ja potkia vedessä. Mutta katsoimme parhaaksi lopettaa leikki lyhyeen, ennen itkua, jotta kokemuksesta jäisi mahdollisimman positiivinen mielikuva. Melko äkkiä otti Mumma pyyhkeeseen käärityn pienen uimarin hoitoonsa ja pääsimme Siipan kanssa itsekin uimaan. Hetken uituani ajattelin ottaa vahdin vaihdon, ja päästää Mumman vuorostaan altaaseen, mutta Kirppu tuhisi tyytyväisenä unta sylissä. Ja siitä nyytistähän ei Mumma enää malttanut luopua. Kun tarpeeksi oli uitu, olikin aika nousta altaasta ja hiipiä taas suihkua kohti. Kirppukin heräili sopivasti ja tapitti ympärilleen kuin muistellen, miten tänne oikein päädyttiin.

Siipan nauttiessa hieronnasta yritin vuorostani saada Kirppua ottamaan välipalan jälkeen vielä edes pienet päikkärit. Huonolla menestyksellä. Kopasta kuului vaan iloinen lauleskelu. Kyllä, puolivuotias tyttäremme laulaa! Tavalliseen juttellu-jokellukseen verrattuna tämä ääntely sisältää pidempiä ääniä ja melodista äänen korkeuden vaihtelua. Nyt saivat Mumma ja Vaarikin konsertin! Ei auttanut kuin luovuttaa unien etsintä ja antaa lapsen leikkiä hetken.

Alkoi aikuisillakin olla nälkä, joten taas laitettiin Kirppu koppaan etsimään unia ja lähdimme alakertaan syömään. Pienet tirsat taisivat onnistuakin, mutta pian kuului kopasta suorastaan iloista jokellusta. Saatiinpa päivään mahtumaan vielä yksi ekakerta, kun nostimme pienen tytön meidän muiden kanssa pöydän ääreen syöttötuolissa.

Jännittävän päivän jälkeen taisimme olla koko perhe melko rentoa porukkaa. Kirppukin oli hirmuisen tyytyväinen, kun kotona sai vielä iltavellin ja pääsi omaan sänkyyn. Löytyi se pitkin päivää etsitty unikin!