Juhlapäiviä

Pienestä iästään huolimatta Kirpun elämään on mahtunut jo monta juhlapäivää. Äidin mielestähän jokainen täyttyvä kuukausi on juhlimisen arvoinen, samoin kuin jokaisen uuden taidon oppiminen. On oltu Papan syntymäpäivillä ja juhlittu joulua, uutta vuotta, vappua ja mitä näitä nyt oli. Muutama päivä sitten Kirppu juhli ihan ensimmäistä nimipäiväänsäkin. Äidiltä tuo juhlapäivä olisi kyllä mennyt ohi, ellei puhelin olisi alkanut piipailemaan onnitteluviestejä.

Yhden juhlapäivän muistin kyllä ihan itse. Tuo juhlapäivä meni jo tammikuun lopussa ja tuolloin lähettelin mielessäni hiljaisia kiitoksia vähän joka puolelle. Sinä päivänä tuli tasan vuosi siitä, kun Kirppu on tehty. Vuosi siitä, kun Väestöliiton Tampereen klinikalla kohtasivat munasolu ja siittiö, joista tuli maailman ihanin pieni Kirppu.

Juhlapäivästä puhuessani lähipiiri naurahteli, tyyliin "kakunko meinaat leipoa?". No en! Minä leipomassa kakkua on naurettava ja suorastaan vaarallinen ajatus; siinähän voisi mennä ihmisiltä vaikka hampaat rikki. Ei, ei kakkua! Mutta paljon lämpimiä ajatuksia ja isoja kiitoksia, niin lääkärille kuin hoitajillekin, ja niille ihanille ihmisille laboratoriossa, jotka yhdistivät kaksi mikroskooppista solua ja saivat alulle jotain noin ihmeellistä ja kaunista.

Naureskelkoot muut miten tahtovat, minä pidän juhlapäiväni! Ja lähettelen lämpimiä ajatuksia ja kiitoksia tulevinakin vuosina. Lähetänpä myös valokuvan. Sen saa meitä hoitanut lääkäri, joka nykyään työskentelee jo toisella lapsettomuusklinikalla. Ja kuvassa on tietenkin maailman paras ja kaunein Kirppu!