Yhtä juhlaa!!

Tuossa pari viikkoa sitten Kirpun serkkupoika pääsi ripille. Ja siinähän sitä oli aihetta juhlaan. Siippa jätti juhlimisen väliin työkiireiden takia, mutta Kirppu ja Äiti pukeutuivat hienosti Marimekon mekkoihin ja suuntasivat Riihimäelle.

Itse konfirmaatiotilaisuuden jätimme väliin, reilun puolentoista tunnin jumalanpalvelus olisi voinut olla Kirpulle vähän liikaa. Niinpä pääsimme aloittamaan juhlintaa vähän rauhallisemmin juhlia valmistelemaan jääneen, kahden naisen tehotiimin kera. Vielä reilu viikko ennen juhlia Kirppu sai kauhean raivarin, jos Äidin läsnäollessa joku muu kehtasi yrittää ottaa syliin. Odotus näille juhlille olikin, että Kirppu pysyy tiukasti minun sylissäni. Yllätys olikin suuri, kun toinen tehotiimiläinen kaappasi Kirpun syliinsä, lattialla kun ei ollut yhtään kivaa, ja äiti tarvitsi käsiään ruuan lämmittämiseen. Me kaksi muuta läsnä olijaa valmistauduimme jo huutomyrskyyn, mutta hups vaan! Täysin tyytyväinen tyttö tutkaili maisemia uudesta sylistä, eikä edes Äidin häipyminen näköpiiristä hetkauttanut Kirppua pätkääkään. Wooohoo!

Muu väki saapui kirkosta aikanaan eikä Kirppu suostunut edes päikkäreille, oli niin kivaa tutkia ihmisiä ja sylejä riitti. Äidin mielessä liikkui lähinnä kysymys "kuka tämä on ja mitä se on tehnyt mun lapselle?" Mutta en valita! Elämä oli todella juhlaa ja sain itsekin nauttia aikuisesta juttuseurasta ihan rauhassa ja stressaamatta. Sain jopa syötyä ihan rauhassa kun työnsin lapsen Vaarin syliin. Ja se päikkäriaikakin tuli lopulta, väsy yllätti ja tyttö sammui vanuihinsa melkein samantien kun sinne pääsi ja nukkuikin ihan kunnon unet.

Juhlien nuoremmasta väestä löytyi innokkaita lapsenhoitajia, jotka vähän väliä kävivät tarkistamassa, että Kippu nukkuu. Ja hyvä niin! Yleensä tyttö nukkuu päikkärit kopassa maantasalla ja nyt koppa oli nostettu vaunuihin. Ahkerasta tarkastamisesta huolimatta kuului yht'äkkiä itkuhälyttimestä siskoni miehen ääni juttelemaassa jällen kerran äänettömästi ja hyvällä tuulella heränneelle Kirpulle. Naapuri oli jo ehtinyt ihmettelemään, että tippuukohan tuo lapsi tuolta, kun se SEISOO VAUNUISSA! Onneksi ei Kirppu ehtinyt pakosuunnitelmassaan sen edemmäs, mutta taisivat olla viimeiset päikkärit vaunuissa.

Illan suussa huutelimme heipat kaikille, kiitimme kivoista julhista ja suuntasimme kotia kohti. Väsyneinä, mutta varsin tyytyväisinä kävimme iltapuuron kimppuun ja Kirppu kipin kapin nukkumaan; turvallisesti omaan sänkyyn, pinnojen taakse.