Pottatreeniä Osa I

Olen parina päivänä viettänyt erinäisiä hetkiä netin ihmeellisessä maailmassa tutkien turvaistuinten malleja ja testituloksia ja eteen vai taaksepäin ja valjailla vai turvapalkilla ja .... Pää on niin sekaisin, että eksyin lukemaan jopa keskustelupalstoja! Antaakseni pää-paralleni hetken lepotauon ajattelin aloittaa Kirpun opettamisen potalle. Aivan mahtava ajatus!

Potan hankinnasta on jo Joulupukki pitänyt huolta, joten se tarvitsi vaan ottaa esiin ja huuhtaista pahimmat pölykertymät pois. Ajattelin aloittaa pehmeästi ja antaa tytön rauhassa tutustua pottaan. En vaan tullut ajatelleeksi, että vaikka kuinka kolistelen ja ilmeilen ja päästän "kivoja" ääniä, lasta ei välttämättä kiinnosta pätkäkään. Kirpun mielestä oli paljon mielenkiintoisempaa kontata huimaa vauhtia makuuhuoneeseen tai parvekkeelle tai tutkia kaikkea muuta mahdolista, mitä ympäriltä vaan löytyy. Potta oli kuin ilmaa!

Kun viimein oli vähän edes kiinnitetty huomiota pottaan, oli kuivaharjoittelun vuoro. Innoissani nostin Kirpun istumaan potalle vaippoineen päivineen. Tuloksena oli kauhea vikinä ja epätoivoinen huitominen "ota mut pois tästä!". Eihän se auttanut muu, kun napata lapsi syliin ja yrittää jatkaa potan tutkimista. Suurta onnistumisen iloa en kyllä kokenut.

No, seuraavan ruokailun jälkeen päätin, että kun tälle tielle on lähdetty, niin tällä tiellä jatketaan. Lapselta pöksyt ja vaippa pois ja potalle. Tuloksena oli luonnollisesti kauhea huuto. Siippakin oli studiopäivän lomassa kotona käymässä ja niinpä me molemmat istuimme lattialla Kirpun vieressä, joka karjui epätoivoisesti potalla. Siinäpä sitä kuva perhealbumiin. Luovuttaa piti aika äkkiä. Toisellakin kokeilulla tulos oli sama, tosin sillä kertaa Siippa oli jo ehtinyt lähteä takaisin studion turvalliseen äänimaaimaan.

Toisen kokeilun päätyttyä huutokonserttiin sumuinen ajatus alkoi vaivata päätäni jossain takaraivon tietämillä. Sen kirkastuminen kesti hetken, mutta sitten se iski; olin äärettömässä viisaudessani sijoittanut potan vessan oven läheisyyteen. Varsin looginen paikka. Tosin en tullut ollenkaan ajatelleeksi, että se on se sama nurkka, johon kannan Kirpun silloin, kun tyttö tekee tuhmuuksia. Nyt rakas tyttäreni siis pitää ilmeisesti potalla käyntiä rangaistuksena, joten todellisuudessa otimme tänään noin seitsemän askelta taakse päin. Eli olen hyvää vauhtia matkalla vuoden äidiksi ja lapsi oppii potalle joskus seuraavalla vuosikymmenellä.