Mökkeilyä

Kirpusta on tullut mökkeilijä. Tosin lähinnä olosuhteiden pakosta, koska Äiti vei Mumman ja Vaarin huvilalle Kihniön kupeeseen. Mökkeily on siitä mukavaa puuhaa, että mökiltä löytyy aina seuraa. Yleensä Mumman ja Vaarin lisäksi viikonloppuisin sieltä löytyy myös Täti ja Jomppe sekä pari serkkua. Eli hoitajia ja leikittäjiä riittää.

Esimmäisiä kertoja Kirppu mökkeili ihan päiväkseltään Äidin ja Isin kanssa. Silloin äiti huomasi, että yhden päivän reissua varten täytyy muistaa ottaa tosi monta asiaa mukaan. Kuten vaunut. Ja itkuhälytin. Ja konttapeitto. Ruokaa sentään oli mukana, mutta jo serkkupojat hyvin palvellut matkasyöttötuoli osoittautuikin yhteensopimattomaksi ruokapöydän kanssa. Mutta Äidin sylissä on mukava mutustaa ja päikkärit onnistuivat mainosti matkarattaissa, jotka löytyvät aina autosta.

Kesäkuun puolessavälissä Kirpun mökkeily olikin huomattavasti haasteellisempi, ainakin äidille. Silloin Kirppu jäi ihan yksin Mumman ja muun konkkaronkan hoitoon kun Äiti ja Isi lähtivät juhlimaan Haltiakummin synttäreitä. Sillä kertaa laukku oli pakattu huolella ja melkein tippa linssissä jo edellisenä iltana. Mukana oli myös uusi, hoitokassiin mahtuva matkasyöttötuoli. Mahtava keksintö joka sopii lähes tuoliin kuin tuoliin.

Äitiä jännitti aikalailla jättää vierastusta potenut Kirppu yön yli, vaikka oli tyttö ennenkin ollut hoidossa. Täällä kertaa kuitenkin Kirppu jäi matkan päähän, ei vain harjun toiselle puolelle ja jouduin vakuuttamaan itselleni, että en ole täysin korvaamaton. Sitä paitsi paikalla oli kuitenkin kaksi naista, jotka olivat saaneet yhteensä neljä lasta jo hyvän matkaa ohi vauvavaiheen. Ja hyvinhän se sujui! No, minä sain migreenityyppisen päänsäryn illan tullen, mutta Kirpulla ei ollut mitään hätää. Tyttö oli nukahtanut päikkäreilleenkin kiltisti, vaikka se on usen - sanotaanko haastavaa. Samalla reissulla sain vastustamattoman tarjouksen, jonka myötä jatkoimme mökkeilyä viikkoa myöhemmin Siipan ollessa työn puitteissa reissussa koko viikonlopun. Mumma nimittäin lupasi ottaa yöllä edelleen heräilevän Kirpun viereensä yöksi ja antaa minulle mahdollisuuden kunnon yöunin.

Tuo lupaus myös lunastettiin. Tulivat unet kyllä tarpeeseen, sillä viikonloppu osoittautui melko raskaaksi. Kirppu päätti ottaa jo vähän helpottaneesta vierastuksesta seuraavan version käyttöön ja ryhtyä Äidin tytöksi oikeen isolla kädellä. Ainut paikka, jossa neiti viihtyi oli Äidin syli tai lattialla Äiti vieressä. Jos minä vain näyin tai kuuluin jossain alkoi armoton itku ja huuto, mutta kun pysyin poissa silmistä tarpeeksi kauan, ei lapsella ollut mitään hätää. Ja samantien kun taas tulin näköpiiriin tai ääneni kuului jostain, alkoi metakka uudelleen. Mutta yöksi, kun Kirppu nukkui kopassaan Mumman sängyn vieressä linnoittauduin saunamökkiin ja täytyy myöntää, että nautin ajatuksesta että olin ainoa ihminne koko rakennuksessa. Tuollainen yksin olemisen tunne oli aikamoista luksusta vaikka en sitä ollut osannut kaivatakaan. Nukkua en kauhean hyvin osannut, mutta koska harjoitus tekkee mestarin tartuin tilaisuuteen ja jäimme Kirpun kanssa Mumman ehdotuksesta vielä toiseksikin yöksi, Siippakin kotiutuisi vasta aamuyöllä ja eihän meidän kalenterissamme mitään maanantaille ikinä ole. Kröhöm..

Toisen yön nukuin jo paljon paremmin. Otimme aamulla rauhallisesti, söimme puurot ja seurustelimme vielä Mumman ja Vaarin kanssa. Sitten nokka kotia kohti ja kiskomaan viikonlopun työputkesta väsynyt Siippa ylös sängystä. Iltasella muistin, että Kirpullahan on tällä viikolla neuvola. Olikohan se torstaina? Ja mihinkäköhän aikaan? Noh, tuota, kun ei kaikkea voi aina muistaa! Neuvola lääkääri oli odotellut maanantaiaamuna turhaan meidän nautiskellessamme luonnon rauhasta ja hitaasta aamusta. Ei auttanut muu kun ottaa seuraavana päivänä puhelin kauniiseen käteen ja tunnustaa huonomuistisuutensa. Uusi aika saatiin kuitenkin heti seuraavalle viikolle ja sielä lääkäri totesi Kirpun terveeksi, melkein yhdeksän kiloiseksi tytöksi, joten loppujen lopuksi kaikki hyvin.