Muskarissa

Koko kevään olemme Kirpun kanssa käyneet joka torstai muskarissa. Alussa reilu kaksi kuukautinen Kirppu oli välillä kovin itkuinen, mutta kaikenlainen rallatus ja lalltus ja varsinkin hytkytys on tytön mielestä aina ollut varsin mukavaa. Viikkojen vieriessä, kun ikää tuli lisää, näki Kirpusta koko ajan selvemmin, että muskari oli kiveintä ikinä ja muskarissa kuulut jutut olivat kotonakin kivoja. Alussa aktiivisessa käytössä ollut tutti sai loppukeväästä roikkua kaikessa rauhassa äidin paidan helmassa. Kukapa sitä tuttia muskarissa tarvitsisi, eihän tutti suussa voi edes laulaa!

Jotain kertoo musiikin voimasta sekin, että pahimpanakaan vierastusaikana kukaan muskari-porukasta ei aiheuttanut minkäänlaista vikinää tai huutoa. Päinvastoin! Muskarissa on Kirpun mielestä koko kevään ollut vain ja ainoastaan mielenkiintoisia tyyppejä, joita piti suorastaan tutkia tarkemmin. Ja vaikka päiväuniaika meni aina vähän ohi muskaripäivinä, ei silläkään ollut mitään väliä. Kolmen vartin musiikki- ja loruilutuokion jälkeen nukutti vielä mukavammin saman tien kun peppu osui kaukaloon.

Kirppu alkoi myös kevään kuluessa selvästi muistaa joka viikko toistuvia asioita. Alkulaulun hyräileminen aiheutti hymyn kareen kotonakin ja muskaripupun paikka oli selvääkin selvempi. Ja voi niitä suukkoja, joita muskaripupu sai!

Muskarin puitteissa pukkasi perheen naisväelle kekkaakin. Muskarin kevätjuhlassa meidän vauvaryhmämme esitti kappallen "Piu pau papinkello" neljän ryhmän kaanonina. Ja hienosti esittikin! Kirppukin suorastaan nautti, vaikka ihmisiä oli paljon, salissa oli kuuma ja odotusta ennen meidän esiintymisvuoroamme oli ollut jo tunnin verran.

Meidän perheen tyttökaksikko oli niin innostunut muskaroimaan, että osallistuimme myös kesämuskariin. Eli yhden alkukesän viikon saimme joka aamupäivä rautaisannoksen muskarointia. Kesä muskarin mieleenpainuvin päivä oli varmasti keskiviikko, jolloin maalattiin. Voi sitä riemun määrää! Niin, siis äideillä. Kirppua kiinnosti huomattavasti enemmän paperin syöminen kuin maalaaminen, mutta hauskaa oli kaikilla. Ja yltä päältä maalissa niin äidit kuin lapsetkin.

Lienee turhaa sanoakaan, että meidän perheessä muskariharrastusta jatketaan syksyllä. Silloin siirrytäänkin jo yksi vuotiaiden ryhmään. Sitä odotellessa meillä lauletaan ja leikitään kevään aikana opittuja lauluja ja loruja, joten "Heppuli keppuli!"