Kirpun isot juhlat

Viieisen viikon aikana tämän äidin mielessä on taas pyörinyt moneen kertaan lause "Tasan vuosi sitten tähän aikaan...". Muistissa ovat pyörineet niin viimeisillään raskaana olevan pyöreämahaisen ja hippasen tuskaisen naisen fiilikset, mutta myös se jännitys kun tajusi, että kohta en olekaan enää raskaana, vaan pienen tytön äiti. Ja se hetki kun sen pienen tytön sain syliini, huutavana surkeana rääpäleenä, joka näytti niin pieneltä, että pelotti koskea. Ja se ensimmäinen yö, kun tuskin maltoin nukkua, koska mieluummin olisin katsellut tuota maailman ihaninta nyyttiä nukkumassa kädet tiukasti nyrkissä. Niin, Kirppu täytti tällä viikolla vuoden.

Liikaa aikaa muisteloihin ei ole kuitenkaan ollut, sillä tämä viikko on ollut kyllä melkoista hulinaa. Viikkoon on mahtunut paljon keittiöpuuhia ja sivousta, huippumallin velvollisuuksia, messumatkaa ja konserttia. Ja tietysti juhlaa, herkuttelua ja paketteja.

Tiistaina, varsinaisena syntymäpäivänä olimme vain perheen kanssa kotosalla. Kirppua odotti heti aamulla paketti olohuoneen pöydällä. Ja siinähän se päivä sitten menikin, pakettia avatessa. Kirppu sai edetä asiassa ihan omaan tahtiinsa; nauttia paperin repimisestä, ripustaa rusetin kaulaansa ja vain työnnellä pakettia ympäri olohuoneen lattiaa, jos siltä tuntui. Välillä kävimme keinumassa, koska se on ehdottomasti Kirpun lempi ulkoharrastus ja haimme kaupasta jätskin, jota Kirppu herkutteli juhlan kunniaksi välipalan jälkeen. Illan suussa paketti oli viimen avattu ja paljastanut sisältään marakassit ja palikkalaatikon. Siis sellaisen jossa tietyn muotoinen pala pitäisi saada aukoista sisään.

Keskiviikkona ohjelmassa olikin neuvola sekä Marimekon muotinäytös. Luonollisesti yksivuotiaamme päätti, että vauvat vetää päikkäreitä ja hän on jo iso. Niinhän siinä kävi, että neuvolassa tyttö nukahti syliin melkein heti rokotuksensa saatuaan ja nukkui sikeästi vaikka Äiti retuutti haalaria ja tumppua päälle. Neuvolantädille tuli kuitenkin heilutetua "heipat", ilmeisesti unenkin läpi kuului kun Äiti hyvästeli tädin ja täydessä unessakin innokas heiluttaja oli hommassa mukana.

Seuraavaksi suuntasimme siis huippumallien velvollisuuksien pariin. Unet jäivät vähän lyhkäisiksi, mutta väliäkö tuolla. Paikalla oli myös muita lapsia, ja tietysti lauma ihailevia aikuisia. Näytöksen alkumetreillä iski kuitenkin väsyitku, varsinkin kun Äiti hävisi hetkeksi ensimmäiseen sisääntuloon ihan itsekseen. Itkut unohtuivat kuitenkin aikalailla siinä silmänräpäyksessä kun Kirppu tajusi, että hänellä on yleisö, joka katselee häntä herkeämättä. Innokas vilkuttaja oli heti asialla ja hurmasi kaikki kirjaimellisesti pienellä käden heilautuksella. Tai itse asiassa aika monella käden heilautuksella, sillä Kirppu vilkutteli innokkaasti lähes koko näytöksen läpi.

Torstaina keskityimme leipomiseen ja siivokseen, mutta perjantaina suuntasimme koko perheen voimin kohti Helsinkiä. Ohjelmassa oli koko päivän kierros Messukeskuksessa tutustumassa Musiikimessuihin, Kirjamessuihin ja vähän Ruoka- ja viinimessuihinkin. Kirppu jaksoi mainoisti hengata mukana, vaikka rattaissa istuminen ei tytön lempipuuhiin kuulukaan. Iltapäivää kohti väsykin alkoi vähän vaivata, mutta sekin helpotti heti kun pääsi syliin ja sai paremat näköalat. Autossa, matkalla kotiin uni sitten maistuikin makeasti. Kotiin päästessä Äiti alkoi jo olla vähän huolissaan, kun kakkaa ei oltu nähty koko päivänä. Mutta ei huolta, lapsi on vaan helppo matkakumppani ja jättää kakat kotioloihin. Olisi vaan kiva, jos ne reissupävinäkin tulisivat vähän pienemmissä erissä. Iltasella nimittäin pesin koko tytön, kun kakat ulottuivat niskaan asti. Mutta näppärä kun olen, sain jopa bodyn pelastettua pesuun, enkä joutunut turvautumaan saksiin. Ylpeydenaiheensa kullakin!

Jos Kirppu osaisi puhua, niin hän sanoisi varmasti Äidin olleen lauantaina huippu tylsä, sillä keittössä kävi hulina. Siellä syntyi mustikkapiirakkaa, lihapullia, suolaista piiraakaa ja niiden jälkeen vielä yleistä siistintää, eikä Äiti ehtinyt paljonkaan leikkimään. Valmista kuitenkin syntyi ja ehdimme kuin ehdimmekin Keskustorille katsomaan Isin keikkaa. Jälleen iltapäiväpäikkäreistä kieltäytynyt Kirppu nukahti heti kun auto lähti liikkeelle ja nukkui suuren osan lyhyestä setistä. Edes kuulosuojaimien asetteleminen korville ei tyttöä herättänyt. Setin loppupuolella Kirppu kuitenkin heräsi ja hetken unia karisteltuaan oli silminnähden innoissaan kun huomasi lavalla tutut ihmiset ja löysi tilaisuuden harrastaa jälleen yhtä lempipuuhaansa, taputtamista.

Sunnuntaina olikin sitten suuri juhlapäivä. Aamu meni touhutessa tarjoiluja esille ja hoitaessa viimehetken asioita. Kirppu ehti nukkua päikkärit ja syödä lounaan ennen vieraiden tuloa, mutta pientä väsymystä oli kuitenki ilmassa. Mutta mitäpä tuosta! Paikalla oli muita lapsia ja mikäs sen mielenkiintoisempaa. Onnittelulaulun ja kynttilän puhaltamisen jälkeen oli kuitenkin otettava pienet tirsat. Tosi pienet, sillä kiltisti nukahtanut sankari heräsi kuitenkin vain viiden minuutin unien jälkeen. Imeisesti upean näköinen kakku oli niin houkutteleva, että sitähän piti päästä pienen yksivuotiaankin maistamaan. Kiitos vaan edelleen kakkumaakarille, se ei ollut vain hieno, vaan myös ihan hirmu namia! Ja niin oli Kirpunkin mielestä, melkoinen palanen hävisi pieneen masuun. Vähän pientä väen määrä hämmensi, mutta kunnon riepotuksessa ja hyppyytyksessä hurjapää näytti nauttivan olostaan. Ja riepottajiahan riitti! Ehtipä Kirppu esitellä vähän taitojaankin, kuten keskilattialla ilman tukea seisomista ja tietysti reilusti moikkailua ja heilutusta. Pikkuhiljaa väki väheni ja juhlakalu nukahti Äidin syliin. Viimeisen porukan saapuessa Kirppu veteli kunnon tirsoja kopassaan. Unien jälkeen maistuikin kunnon illallinen ihan oikeaa ruokaa herkkujen jälkeen ja pienissä serkuissa riitti ihmeteltävää. Juhlat kruunattin kunnon pottapissoilla, joilla tehtiin nelisen kuukautta vanhempaan Serkkutyttöön vaikutus. Serkku tepsutteli vielä ulkohaalarissaankin ihailemaan Kirpun aikaansaannosta! Viimeiset vieraat veivät mukanaan myös Isin, jota työt illan tullen kutsuivat. Niinpä jäimme sankarin kanssa kaksin vielä vähän leikkimään ja rauhoittumaan.

Mukavat juhlat saimme aikaiseksi. Tarjoilutkin saivat kiitosta, mikä lämmitti tämän "ei mikään keittiöihme" -emännän mieltä suuresti. Onnistuin siis yllättämään itsenikin! Ihan hirmuisen iso kiitos kaikille paikalla olleille. Olipa ihana kun kävitte tekemässä Pienen Ihmeemme Suuresta Juhlasta ikimuistoisen!

Niin! Ja ihan vaan leuhkiakseni, Serkkutytöllä on syytäkin olla vakuuttunut; illalla saatiin aikaiseksi vielä pottakakatkin. Jo neljännet!